Digabi – aikataulu

Ylioppilastutkintolautakunnassa 2013 aloittanut Digabi-projekti valmistelee tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottamista ylioppilastutkinnossa. Sähköisesti suoritettavien kokeiden lukumäärää lisätään koekerroittain. Ensimmäisinä sähköisiä kokeita pääsevät suorittamaan syksyllä 2016 filosofian, maantieteen ja saksan kokeisiin osallistuvat kokelaat. Keväällä 2019 kaikki ylioppilastutkintoaineet suoritetaan sähköisesti.

Basic RGB

Sähköisissä ylioppilaskokeissa käytettävään koejärjestelmään on mahdollista tutustua jo nyt. Ylioppilastutkinnossa käytettävää koejärjestelmää kehitetään Abitti-kurssikoejärjestelmästä saatavien kokemuksien perusteella.

31 Responses

  1. Erika Heinonen says:

    Hei,

    Olemme nyt lukion toisella luokalla Kotkassa Karhulan lukiossa ja aina vain enemmän koulussamme panostetaan sähköistämiseen ja sen myötä myös sähköisiin kokeisiin. Haluaisimme kuitenkin ilmaista mielipiteemme asiasta, sillä olemme keskustelleet laajalti tästä sähköistämisestä koulussa.
    Mielestämme kirjoitusten ja opiskelun sähköistäminen yleensäkkään ei ole kannattavaa ja fiksua, varsinkaan näin nopealla aikataululla. Olemme joutuneet opetella koneiden käyttöä nyt ainoastaan yhden vuoden aikana ja varsinkin matematiikan ja kielten osalta kokeet koneellisena tuottavat suuria ongelmia. Oppiaineet lukiossa ovat muutenkin haastavia ja vaativia ja sähköistäminen ainoastaan hankaloittaa opiskelua. Esimerkkinä tästä: Toteutimme pitkän matematiikan kokeen paperisena versiona sekä tietokoneella. Kyseessä oli sama koe ja paperinen versio tehtiin ensin ja palautettiin ennen koneelle siirtymistä. Vaikka “apuna” ei paperisessa versiossa ollut tietokonetta, sain siitä kokeesta 7. Koneella tehtävä, täysin sama koe, tuotti taas suuria vaikeuksia enkä päässyt sitä edes läpi. Sain nelosen.
    Lisäksi olemme kuulleet huhuja, että mm. englannin sähköisissä kirjoituksissa ei enää pääse palamaan edellisiin tehtäviin sen palauttamisen jälkeen. Suoraan sanottuna, se on todella epäreilua, sillä tällä hetkellä edelliset tehtävät ovat suuri apu myös muihin tehtäviin. Ja eikö myös yksi hyvä testattava taito ole tiedon etsiminen ja sen hyödyntäminen?
    Nuoret käyttävät nykyisin paljon tietokoneita vapaa-aikanaan ja kirjoittavat niillä lähinnä puhekieltä. Olemme huomanneet laajalti luokiossamme, että koneella esim. äidinkielenkoetta tehdessä tulokset ovat huonompia kuin paperiversioissa. Olemme keskustelleet tästä ilmiöstä myös opettajien kanssa ja he ovat huomanneet saman. Kirjoitusvirheitä syntyy koneella enemmän eikä kieli ole yhtä sujvaa.
    Lisäksi suuri ongelma on taloudelliset kustannukset. Esimerkiksi meidän perheessämme lukiolaisia tulee ensi vuonna olemaan kaksi samaan aikaan. Lukiomme velvoittaa opiskelijoita hankkimaan omat tietokoneet tulevien kokeiden tekoon sekä myös opiskeluun. Meillä esimerkiksi ei tule olemaan varaa tähän emmekä tiedä miten asian hoidamme. Tuskin olemme ainoita, sillä molemmat vanhempamme ovat kuitenkin aivan perustöissä, mutta jo pelkästään koulumatkat ja tarvikkeet rasittavat perheemme taloutta tarpeeksi. Suomessahan kaikilla pitäisi olla samat mahdollisuudet koulutukseen tulotasosta riippumatta, mutta olemmeko nyt menossa jenkki-tyyliin ja joudumme miettimään mihin opiskeluun meillä on varaa. Emme tosiaankaan tienneet hakevamme “eliittilukioon”; jonka opiskelu maksaa maltaita.
    Jos sähköisyys yleistyy ja näin ollen myös kirjoitukset sähköistyvät, mielestämme olisi parempi ettei tätä muutosta kohdistettaisi näin vahvasti meihin tämän hetkisiin lukiolaisiin. Olemme koko peruskouluaikamme opiskelleet ” tavallisesti” paperikokeiden kanssa. Muutos olisi parempi kohdistaa alakouluikäisiin ja näin he oppisivat jo alusta alkaen käyttämään tietokoneita ja sähköistä oppimisympäristöä. Näin ollen muutokset eivät olisi “epäreilua” vaan kaikki saisivat samat mahdollisuudet kirjoituksiin.
    Toivomme, että ymmärrätte kantamme ja ottaisitte sen myös huomioon. Emme ole ainoita, jotka näin ajattelevat ja koko lukiomme opiskelijakunnan hallitus on asian takana. Loppuen lopuksi mielipiteellämme pitäisi olla merkitystä, sillä juuri meitähän tämä asia koskee.

    Ystävällisin terveisin
    Erika Heinonen (rahastonhoitaja) ja Liisi Laitila (sihteeri)
    + Muut Karhulan lukion opiskelijakunnan hallituksen jäsenet

    • Matti says:

      Halvin kone maksaa 199 ja nyt ei tarvitse ostaa cas laskinta, koska voi käyttää ilmaista geogebraa, eli lisähintaa tulee pari kymppiä.

      • A.S. says:

        Maksaako halvin kirjoitusten kriteerit täyttävä tietokone noin vähän? Sitä paitsi, kerralla kannattaisi ostaa tietokone, joka kestää myös jatko-opintojen ajan. Silloin ei varmaankaan katsella sitä halvinta mahdollista, kun sen joutuisi joka tapauksessa pian uusimaan. Lukiokoulutus on opetuksen ilmaisuudesta huolimatta toisille varsin hintava koulutus, vaikka eipä mikään toisen asteen koulu ole kustannukseton. Sähköiset kirjoitukset lisäävät eriarvoisuutta opiskelijoiden välillä, totta kai koe on sujuvampi tehdä jos ei tarvitse stressata siitä, kuinka hyvin kone jaksaa pyöriä sillä kerralla. Tämä sähköistyminen toteutetaan aivan liian nopealla vauhdilla. Esimerkiksi kemia kirjoitetaan sähköisesti jo ensi vuonna, mutta kukaan ei ole vielä kertonut millä ohjelmalla koetta tehdään, eivätkä opettajat voi siksi vielä opastaa meitäkään ohjelmien käytössä. Ketä tämä palvelee?

  2. Erikalta hyvä kommentti aiheesta. Itse en esimerkiksi matematiikkaa näe sähköisenä, paitsi jos tarkoituksena on vaikkapa tehdä sovelluksia eli koodata jotain tai suunnitella juttuja tms. eli soveltaa jo olemassa olevaa matikkaa, jota usein hahmotellaan paperilla ainakin ihan ensi alkuun. Toki olisi hyvä opettaa myös soveltavaa matematiikkaa, mutta tällöin opetuksen scopen tulisi olla rajatumpi kuin aiemmin on ollut (syventyminen).

    Mielenkiintoista on myös se, että tietolaitteiden peruskäytettävyyteen, kuten esimerkiksi näppäimistöllä kirjoittamiseen ja käytettävyysvalintoihin (tietokone vai mobiililaite) ei ole käytännön tasolla olemassa (käytössä) hyvin määriteltyä ja tutkimukseen pohjaavaa ohjeistusta, joka olisi oppilaitoksissa luontevana osana opetusta. Oppilaat ja opiskelijat käyttävät laitteita milloin mitenkin ja ovat “diginatiiveja”, vaikka numeroina mitattuna (kirjoitusnopeus, tehdyn laadukkaan työn määrä aikayksikössä eli työteho) osaaminen on usein heikkoa.Vrt opeteltaisiin kynällä kirjoittaminen ilman ohjeistusta; annetaan vain kynä käteen ja katsotaan, mitä tapahtuu 🙂

    Pahoittelen, edellinen oli hieman off topic eikä tarvitse juuri noteerata.

  3. Maz says:

    Minä taas olen alkanut kääntyä sähköisten YO-kokeiden puolelle. Aluksi ajattelin, että se on epäreilua, kun toiset ovat nopeampia kirjoittajia ja joutuu ostamaan koneen, kaikkea tuollaista teknistä. Niihin tietysti löytyy ratkaisut, netistä löytyy ilmaisia ohjelmia 10-sormijärjestelmän opiskeluun ja esimerkiksi kirjastossa voi harjoitella. Eikä läppäri lopulta niin kallis ole, päinvastoin hinnat kääntyvät laskuun tekniikan kehittyessä, ja siitä koneestahan on paljon hyötyä jatkokoulutusta ajatellen. Esimerkiksi yliopistossa koneet ovat koko ajan käytössä ja materiaalit annetaan netissä heti kurssin alussa ja jokainen saa sitten hyödyntää niitä miten parhaaksi katsoo.

    Tuntuu, että kaikilla jää huomaamatta se mikä koko sähköistymisessä on se pääpointti, nimittäin opiskelun muuttuminen enemmän soveltavaksi kuin ulkoaopetteluksi (mikä on muuten nykyään turhaa,7 kun netistä löytyy kaikki). Tietysti ensimmäisissä YO-kokeissa vasta kokeillaan miten käy (XD), enkä usko, että muutos on kovin suuri. Sähköinen oppimisympäristö avaa ovia mielenkiintoiseen opiskeluun pakkopullan (esim. ennen oli tunnilla kopioitava opettajan käsinkirjoittamat muistiinpanot ja luettava kirjasta hiljaa) sijaan. Suurin osa ihmisistä on visuaalisia opiskelijoita ja sähköisyys tuo kuvat, videot, kartat tilastot ja ties mitä vain keksitään käytettäväksi. Myös kokeisiin.

    Esimerkiksi matematiikkaan löytyy netistä vaikka mitä. Esim. Kuvaajat voi nähdä kolmiulotteisesti ja koko matematiikan hahmottaminen netistä löytyvien työkalujen (ja videoiden, kun voi pistää pauselle ja kelata) avulla on paljon helpompaa. Tunneilla voi keskittyä enemmän tehtävien tekoon ja rakentavaan keskusteluun muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa. Kun materiaalit löytyy netistä jokainen voi aina palata niihin asioihin jos tarvitsee, ja jos on ollut poissa tunnilta, vaikeastakin kurssista voi silti päästä läpi.

    Abitti-järjestelmää YO-kokeisiin kuulemma kehitetään koko ajan ja matematiikalle on tulossa oikein erityisjärjestelyt, jotta homma toimisi, joten mitään pelättävää teknisesti ei pitäisi olla. Loppupeleissä on omasta itsestä kiinni, meneekö kokeeseen sellaisella asenteella, että “kuolen ku en oo tottunu käyttää konetta ja oon hidas kirjottaa ja paperilla olis paljon helpompaa” vai ajatteleeko, että “okei, oon nyt harjotellu jo jonkun aikaa opin jo vähän 10-sormijärjestelmää valmistautumalla etukäteen, pärjään ihan hyvin ku keskityn itse asiaan”

    Itse kirjoitan heti mantsan sähköisesti (toivottavasti menee hyvin) ja pikkuveljeni kirjoittaa sitten kaikki aineet.

    • Matti says:

      Niinpä ja kukaanhan ei sinne sähköiseen kokeeseen joudu kylmiltään, vaan asioita on toivottavasti harjoiteltu vuosi(a).

  4. Silja says:

    Eihän tämä mitenkään voi lohduttaa opiskelijaa, mutta sanonpa kuitenkin. Olen kielten opettaja ja melko lailla jännittynyt sähköisten kojeiden järjestämisestä. Vasta alkavana lukuvuotena 2016-17 aion pitää ensimmäisen sähköisen kokeen. Varmuuden vuoksi täytynee monistaa myös paperinen versio, jos koe ei teknisesti suju. Vain osa opettajista on täysin valmiita sähköisen kokeen järjestämiseen.
    Olen Kotkan ja Karhulan opiskelijoiden kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Kun sähköistä opiskelua nyt suoritetaan nimenomaan ala- ja yläluokilta alkaen, pitäisi sitä siirtää myöhemmäksi lukiossa. Tietotekniikka on toki nykypäivää, mutta oppiminenhan on tärkein asia ja se voitaisiin toistaiseksi hoitaa myös ilman sähköä.

  5. AliHassan says:

    Laajempi ongelma lienee siinä että tässä koko järjestelmässä on käytännössä vain sähköistetty paperi joka on digitalisaatiosta stereotyyppinen ja pinnallinen näkökulma. Digitaalisuudessa oleellinen asia on informaation lisääntyminen. Liiallinen kirjoitusnopeus virheiden lisääntyessä sen takia on itseasiassa oivallinen esimerkki. Oleellisempaa olisi mitata ja harjoitella lisääntyvän informaation hallintaa ja jäsentelyä ja lopettaa ulkoopettelu ja muistamisen testaaminen. Informaatio tulvassa ulkopuolelle sulkeminen on oleellisempi taito kun muistiin palauttaminen jonka voi tehdä hetkessä wikipediasta. Mutta ei huolta koko tämä fiasko tulee sulamaan omaan mahdottomuuteensa ja “oppilaat” eli tulevat sukupolvet tulevat käyttämään opiskeluun niitä ketteriä teknisiä ratkaisuja mitkä toimivat ja tämän tyyppinen hassu kokeilu tulee jäämään historiaan fossiilien sinänsä sympaattisena mutta samalla absoluuttisen säälittävänä yrityksenä pysyä kehityksen kyydissä.

    • Matti says:

      Kyllähän se informaatio lisääntyi tänään maantiedon kokeessa mm. videoiden muodossa.

    • Marianne says:

      Ja abitreenien lähetyksen kun katsoin samasta maantieteen kokeesta, niin sensori sanoi koko ajan, että rakennetta ja jäsentelyä siinä varsinkin katsottiin. Tietokoneella kirjoitettaessahan sen pystyy tekemään. Kehittynee luultavasti vielä aika paljon, itse kirjoitan vasta keväällä maantieteen. Matematiikastakin tehdään sähköinen koe, saa nähdä, miten kaikki merkit saadaan kirjoitettua…

  6. Marianne says:

    Niin, mutta entä tietokoneella? Aika vaikeaa varmaan ruveta hiirellä klikkailemaan jokaista erikoismerkkiä, kreikkalaista kirjainta, kerto- ja jakomerkkiä jne. Paras olisi varmaan, jos kehitettäisiin erillinen kaikki matemaattiset merkit sisältävä näppäimistö, jonka sitten jokainen ottaisi mukaan. Tai jotain. 😀

    • JK says:

      LaTeX taitaa olla tällä hetkellä järkevimpiä ratkaisuja noiden kirjoittamiseen. Sekin tosin kaukana käyttäjäystävällisestä ratkaisusta ja melkoista tuskaa verrattuna perinteiseen “kynällä paperille” -menetelmään verrattuna. Voisikohan joku LyXin kaltainen ratkaisu olla toteutettavissa?

    • Matti says:

      Pitäähän ne kertomerkit ja muut näpytellä nytkin laskimeen. Nyt se laskimen screenshot vain liitetään vastaukseen. Oikeastaan säästyy se kynällä kirjoittaminen, muu säilyy ennallaan. Toki väliotsikot täytyy kirjoittaa sinne laskujen sekaan.

    • Matti says:

      Täältä voit katsoa miten ylppärit taipuu tietokoneella http://nspire.fi/kevaan-2016-yo-ratkaisuja-nspirella/

      Ei vaikuta mitenkään ylivoimaiselta.

      • Marianne says:

        No tottahan tuokin, mutta jos ruvetaan saivartelemaan (hehe) niin onhan se mukavampi käyttää sulavasti molemmilla käsillä laskinta verrattuna siihen, että klikkailee hiiren yhdellä nappulalla. Mutta onneksi ovat sentään keksineet jotain.

        • Matti says:

          Ei tohon paljoa hiirtä tarvitse, melkein kaikki toiminnot löytyy suoraan näppäimistöltä. Eli kymmensormea peliin vaan.

          • Marianne says:

            No ei esimerkiksi löydy kertomerkkiä, jakomerkkiä, siniä, kosinia, neliöjuurta, potenssia, piitä (pii), tai esim. ylä- ja alaindeksejä niitähän tarvitsee vaikka logaritmeissa. No joo, kerto-, jako- ja potenssimerkkinä voi käyttää muita merkkejä, mitä löytyy näppäimistöstä, mutta siitä tulee kyllä aika sekavan näköisestä, sekä kokeen tekijälle, että tarkastajalle.

          • Matti says:

            Löytyy. Kirjoitat vain näppiksellä cos, sin, *, ^ (potenssi), / jne. Neliöjuurta ei löydy. Pii saattaa olla pi(?)

            Eikä tule sekavan näköistä, koska laskin latoo esim. potenssin ^ yläindeksiin.

            Nyt Marianne opettelemaan sitä laskimen käyttöä.

          • Matti says:

            Kokeilin, niin pii tulee kun kirjoitat pi

          • Marianne says:

            No joo, en ole oikein kokeillut hyviä laskimia, mitkä olisi tietsikalla… Jokatapauksessa kaikki kombinaatiot pitäis opetella, ja mun pikkuveli joka kirjoittaa sen matikan sähköisenä varmaan sitten opetteleekin. Itse käytän kirjoituksissa graafista laskinta. 😀

  7. Huolestunut2 says:

    No kohta meillä on yläkoulusta tulossa opiskelijoita, jotka “digiloikkaavat” myös. Eli eihän lausekkeita, yhtälöitä, kertolaskujakaan, ym.tarvitse enää osata, vaan naputellaan luvut merkit sovellukseen oikeassa järjestyksessä. Tämän jälkeen analysoidaan ruutua katselemalla, että mitäs tuli tehtyä. 2020-luvun matematiikkaa!

    • Matti says:

      Tottakai pitää osata, ei kaikissa tehtävissä ole cas laskinta. Se loikka kannattaisi varmaan aloittaa jo siellä peruskoulussa…

  8. Älytöntä says:

    Muutama vuosi sitten oltiin kovaan ääneen valistamassa ihmisiä siitä, että tietokoneella saisi olla max. 2 tuntia päivässä. Muistan varsin selvästi, kuinka koulussakin opetettiin näin. Kaksi tuntia oli ehdoton maksimi, ja vanhempia kehotettiin pitämään huolta, ettei tuo raja ylity.
    Nyt, vuonna 2016 sitten aloitettiin ylioppilaskokeiden sähköistäminen. Oppilaat pakotetaan kököttämään ruudun edessä peräti 6 tuntia putkeen! Saanen kysyä, mihin unohtui se kahden tunnin rajoitus? Yhtäkkiä siinä, että oppilaat tuijottavat ruutua kuusi tuntia, ei ole enää mitään ongelmaa. Tätä minä en käsitä.

    Pahinta on, että sähköistäminen ei koske pelkästään ylioppilaskirjoituksia, vaan kaikesta opiskelusta halutaan tehdä sähköistä. Sähköistä oppimateriaalia oli jo ennen tätä uutta opetussuunnitelmaa, mutta omalla vuosikurssillani en ole näiden kahden ja puolen vuoden aikana nähnyt yhdenkään oppilaan raahaavan tietokonetta kouluun. (Lukiossamme saa toistaiseksi valita paperisen ja sähköisen kirjan välillä.)
    Sähköiset oppimateriaalit eivät saa kannatusta myöskään ykkösten ja kakkosten keskuudessa. Sanoisin, että yli 300 oppilaan lukiostamme maksimissaan 5 henkilöä kantaa läppäriä mukanaan koulussa. Näytön tuijottaminen koulussa klo 8-15 ja kotona läksyjen parissa joka päivä ei voi millään tavalla olla terveellistä. Monet saavat päänsärkyä, toiset migreenin.

    Sitä paitsi, onko meidän oletettava, että kaikki tämä sähköinen materiaali toimisi jokaisella oppilaalla ja opettajalla niin kuin pitää? Kokemuksesta voin sanoa, että kovinkaan monta tuntia en ole koulussa istunut seuraamatta opettajan tuskailua toimimattoman tietotekniikan kanssa. Äänet eivät kuulu, Smart Boardit eivät toimi, videotykit eivät toimi, sähköinen materiaali ei suostu avautumaan, tykki ei tarkenna… Tietotekniikka ei yksinkertaisesti toimi.
    Luokissa ei myöskään ole enää niitä katosta vedettäviä karttoja, sillä ne ovat kuulemma “paloturvallisuusuhka”. Näin ollen opettajien täytyy maantiedon ja historian tunneilla kaivaa netistä kartta, jota ei sitten tietenkään saa suurennettua, ja joka on muutenkin erittäin epäselvä. Miten oppilaiden on tarkoitus oppia, jos he eivät liian pienestä ja liian alhaalle sijoitetusta Smart Boardista pysty erottamaan edes millä mantereella milloinkin ollaan?

    Opiskelu on kouluissa tähänkin asti hoidettu paperin ja kynän avulla. Ja tähän asti Suomi on pärjännyt varsin hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Joten miksi toimivaa järjestelmää täytyy muuttaa? Miksi niin monet ovat valmiita vaarantamaan lasten ja nuorten oppimisen vain siksi, että kouluihin saataisiin tungettua teknologiaa? Teknologiaa, jonka ei ole todistettu edistävän oppimista millään tavalla.
    Opettajat eivät myöskään ole kovinkaan innoissaan siitä, että joutuvat tuijottamaan ruutua tuntikausia korjatessaan oppilaiden kokeita. Miksi tässä asiassa ei kuunnella niitä, joita tämä asia koskee? Miksi meillä ei ole asiassa minkäänlaista sananvaltaa? Me olemme kuitenkin niitä, jotka joudumme näistä päättäjien aivopieruista kärsimään.

    Siitä, että oppilaat istuvat tietokoneen ääressä aamusta iltaan, ei voi seurata mitään hyvää. Sitä paitsi jo käytännön ongelmat tulevat vastaan:
    1) Vesisade. Moniko tietokone on vedenkestävä?
    2) Pakkanen. Kävele 20 minuutin matka bussipysäkille 27 asteen pakkasessa ja katso miten käy tietokoneelle.
    3) Ruokala. Oppilailla ei välttämättä ole omia lokeroita jokaisessa lukiossa. Reppu tietokoneineen on pakko jättää ruokalan naulakkoon. Ja kun oppilasmäärään nähden aivan liian pienessä ruokalassa käyvät 600 yläastelaista ja 300 lukiolaista päivittäin syömässä, tietokone on äärimmäisen altis pitkäkyntisten iskuille.
    4) Mitä jos tietokone esimerkiksi yllä mainituista syistä sattuu hajoamaan? Kalliiksi se ainakin tulee. Ja miten opiskelet kun kaikki on sähköistä ja tietokone käyttökelvoton?

    Oppimisen sähköistäminen ei ole millään muotoa terveellistä eikä käytännöllistä. Valitettavasti näyttää siltä, että tätäkään asiaa ei uskota ennen kuin vahinko on jo tapahtunut…

    • Marianne says:

      Jep, terveellisyydestä olet oikeassa, siitä ei mielestäni ole edes paljon puhuttu. Suurin ongelma on kuitenkin se, että opettajia ei ole päivitetty ajan tasalle tietokoneista ja heidän olisi tarkoitus opettaa. Esim. kuusikymppinen opettaja osaa ehkä käyttää Wordiä ja siinä on hänen kokemuksensa tietokoneista… Eli onglema ei ole itse teknologiassa, vaan sähköistymiseen ei ole valmistauduttu kunnolla.
      Sähköiset oppikirjat tulevat kuitenkin paljon halvemmiksi opiskelijoille läppärin hinta mukaan lukien (ja läppäriähän tulee tarvitsemaan myöhemminkin), sähköisten kirjojen hinta on yleensä ollut ainakin puolet vähemmän perinteisestä.
      1) Läppäriin saa suojakotelon, laitat sen reppuun (ja pidät sateenvarjoa jos et kulje pyörällä)
      2)En tiedä pakkasesta, itsellä ei ainakaan vielä ole hajonnut repussa
      3)Voit merkata läppärin pysyvästi, että voit todistaa sen omaksi, mutta varastamista on vaikea estää. Mutta jos kaikilla on läppärit, miksi joku haluaisi viedä toisen?
      4)Vastasin jo vähän edellä, mutta sen lisäksi, varmaan koulu tarjoaa läppärin tarvittaessa
      Meidän lukiossa on yli 1000 opiskelijaa ja lähes kaikilla on läppäri mukana. Kaikilla nykyisillä (2016) ykkösillä on tietysti. Mutta myös suurimmalla osalla kakkosista ja abeista on ollut jo ykkösvuodesta alkaen. Aina on ollut muutama kurssi sähköinen.
      Tietokoneet mahdollistaa niin paljon kaikkea. Khan Academy https://www.khanacademy.org/ (ei pelkästään videot, joissa parasta on pysäytys ja uudelleen katsomisen mahdollisuus, vaan myös itse nettisivu, jossa kaikki opiskeltavat asiat järjestyksessä ja tehtäviä välissä. Khan Academyssä voi nykyään opiskella kaikkea matematiikasta biologiaan, koodaukseen ja taiteeseen ja alkeista yliopistotasoon. Ja kaikki ilmaiseksi. + paljon muita hyviä puolia) on hyvä esimerkki netistä löytyvistä oppimissivustosta.
      Ohimennen sanoen, netin tulisi olla ylioppilaskokeissa ainakin osittain sallittu. Saisi olla enemmän soveltavia tehtäviä, kuin ulkoa opeteltavia, Googlesta samantien löytyviä faktoja.
      Netistä löytyy loputtomasti tietoa ja se tarjoaa monia eri tapoja oppia. Opettajilla oli (ehkä on vieläkin) tapana valittaa, että Wikipediaa ei saa lukea, mutta oikeasti se on todella hyvä sivusto. Yli 70% on täysin oikeaa, professorien tms. alan experttien kirjoittamaa ja sekä päivittämää. Eli paljon oikeampaa ja enemmän tietoa kuin tietokirjoissa. Sen lisäksi on hyvät lähteet ‘hyväksyttäviin’ sivustoihin.
      Varsinkin matematiikan osalta tietokoneilla olisi paljon tarjottavaa, mutta opettajat ovat pahasti jäljessä. Matikan tunnit on muutenkin erikoisuus, melkein tabu. Yhä nykyaikanakin matematiikan tunneilla kukaan ei uskalla kysyä/osallistua sen pelossa, että opettaja ja muut luulevat tyhmäksi. Suurin osa pitkässä matikassa haluaisi oppia ja on kiinnostuneita, mutta oppiminen on hidasta ilman rakentavaa keskustelua. Matematiikan opiskelun pitäsi olla rentoa mutta se ei onnistu nykyisillä opetustavoilla. Ja matematiikka-ahdistuksesta on tehty jo kirjojakin, englanniksi löytyy vaikka kuinka, se on jo virrallinen juttu. 😀
      Meillä on muuten vieläkin vedettävät kartat, ja opettajat näyttävät maantieteen tunnilla niitä aina silloin tällöin, mutta enemmänhän me netistä niitä katsotaan, ainahan pystyy zoomaamaan, esim. kun painaa controllia ja plussaa yhtaikaa.

  9. Itämetro says:

    Ei matematiikka ole mikään tabu. Ongelma on monesti se, että ei ole luontevaa tuottaa ratkaisuja näppäimistön ja hiiren avulla oppimistilanteessa. Khan Academynkin videotkin ovat suurimmaksi osaksi tuotettu kynäotteella. Matematiikkaa oppii tekemällä eikä videoita katsomalla. Muuten matematiikan opetuksessa on oltu kyllä varsin edistyksellisiä esimerkiksi videoiden hyödyntämisessä opetuksen tukena.

    • Marianne says:

      No ei nyt ihan tabu, mutta melkein. Se riippuu täysin opettajasta. Jotkut ovat niin vanhanaikaisia, että luokassa ei saa puhua, ja silloin kun opettaja kysyy, vain harva viittaa. Matematiikkaa oppii nimenomaan tekemällä, laskemalla ja lyömällä viisaat päät yhteen kavereiden kanssa. Kaverit ovat usein hyviä opettajia ja matikassa kannattaa hyödyntää kaikki resurssit.

      Mutta videot toimivat parhaiten kun jokainen katsoo ne itsenäisesti ja halutessaan voi pysäyttää tai katsoa uudestaan. Opettajat kyllästyvät nopeasti jos opiskelijat pyytävät useamman kerran toistamaan. Videoissa on myös se hyvä puoli, että ne ovat niin visuaalisia. Jotkut opettajat eivät edes kirjoita taululle, vaan pläräävät kirjaa 10 minuuttia ja vain näyttävät dokumenttikameralta (eihän pelkällä kirjan aukeaman vilkaisulla mitään prosessia päässä tapahdu) ja koko lopputunti tulisi osata hyödyntää teoriaa, jota ei ole voinut oppia. Sitä paitsi ainakaan meidän koulussa ei ole yksikään opettaja hyödyntänyt videota. Vaikka videon katsominen koulussa on kyllä vähän resurssien tuhlausta, koska jokainen voi tehdä sen kotona omaan tahtiin. Videoista oppii teorian hyvin, mutta opettajien kannattaisi silti opettaa taululla kunnolla ne tärkeimmät asiat, vähintäänkin kertauksen vuoksi. Matematiikan opiskelussahan edellisten asioiden osaaminen on avainasemassa. Sitten sen jälkeen tehtäisiin tehtäviä ja varsinkin ryhmävoimaa hyödyntäen.

      • Matti says:

        Onko sinulla jotain tutkimustietoa aiheesta vai haukutko matematiikan opettajia ihan mutulla?

        • Marianne says:

          😀 Ei ollut tietenkään tarkoitus haukkua ketään. Tämä on vain mun kokemukseni, joka perustuu siihen, miten suurempi osa opettajista opettaa. Jokainen oppii kuitenkin eri tavalla ihan biologisista syistä, joten nykyinen opetustyyli saattaa sopia toisille paremmin kuin toisille. Halusin vain korostaa mitä itse toivoisin asialle tehtävän. Voin varmasti olettaa, että kumpikin meistä toivoo, että jokainen opiskelija tulevaisuudessa saa mahdollisuuden oppia yhtä hyvin riipumatta siitä onko hänellä esimerkiksi ADHD tai jokin fyysinen vamma.

          • Matti says:

            No aika rajusti yleistät omat kokemukset koskemaan matematiikan opetusta yleensäkin. Itse kannatan tätä suuntausta http://www.flippedlearning.fi/p/kaanteinen-oppiminen_12.html

            Eli äärimmilleen vietyä yksilöllisyyttä.

          • Marianne says:

            Edelliseen vielä muuten lisäisin (siis varsinkin siihen, että matikan tunneilla ei uskalleta olla hirveän aktiivisia) että siitä on tehty ihan oikeasti tutkimuksiakin, esim Amerikassa. Hae vaikka Googlen kuvahaulla ‘math anxiety book’ tai jotain. Eli se ei ollut pelkästään omaan kokemukseen perustuvaa.

            Mutta joo, hyvä linkki. Mäkin kannatan tuota pääasiassa, se vie oppimista eteenpäin. Ja ryhmässä pohtiminen, tiimityöskentely.