Pari haastetta ja yksi ratkaisu

Ylioppilastutkinnon sähköistämisestä viestittäminen on antanut minulle syksyn aikana oivan tilaisuuden tutustua lukioiden opettajiin ja lukioiden muuhun henkilökuntaan, jotka tutkinnon sähköistämiseen liittyviä käytännön haasteita kouluissaan ratkovat. Puhujatilauksia ja muunlaisia messupäivystyksiä on vajaassa vuodess minulle kertynyt noin nelisenkymmentä. Muiden projektityöntekijöiden kiertuemäärät ovat samaa luokkaa. Vaikka eri tilaisuuksissa kohdattujen opettajien määrä on näennäisesti suuri, on valtaosa lukioiden väestä vielä tavoittamatta.

Digabi kylässä Sodankylässä, osallistujia odotetaan

Digabi kylässä Sodankylässä, osallistujia odotetaan

 

Tilaisuuksissa toistuvat pääsääntöisesti samat kysymykset, mutta edelleen opettajat onnistuvat tuomaan uusia näkökulmia. Hyvä niin. Ensimmäisillä puhujakerroilla kysymykset koskivat pääsääntöisesti koetilanteen järjestämistä ja opiskelijoiden käyttämiä päätelaitteita. Viime aikoina uusina opettajien kysymysaiheina mukaan ovat tulleet kokelaiden suoritusten arviointi sekä muuta sähköiseen arviointiin liittyvät seikat. Arvioinnin osalta moni seikka on vasta suunnittelussa. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia. Nykyiset arviointikäytänteet ovat tiukasti sidoksissa paperikokeeseen. Esimerkiksi nykyinen arviointijärjestys, liittyy tiukasti siihen, että kokelaiden tuotokset ovat kokeen päätyttyä valmiiksi lukioissa. Sähköiset kokeet avaavat rakenteille uudenlaisia mahdollisuuksia, joista esimerkiksi mahdollisuus opiskelijoiden anonymiteettiin arviointivaiheessa on vain yksi keino kohentaa opiskelijoiden oikeusturvaa ja tasapuolisuutta.

Otsalle nousi hermoilusta puna, mutta demolaitteisto saatiin lopulta onnellisesti lähetetyksi takaisin

Otsalle nousi hermoilusta puna, mutta demolaitteisto saatiin lopulta onnellisesti lähetetyksi takaisin

 

Opettajana yksi suurin päänvaiva oli epätietoisuus tekemieni arviointien kelvollisuudesta ja vertailukelpoisuudesta. Arviointiohjeita on monenlaisia ja monenaikaisia. Onneksi sain apua ja vinkkejä korjaamiseen vanhemmalta kollegalta, joka omasi rautaisen kokemuksen näistäkin asioista. Kaikilla tuoreilla opettajilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta saada vertaistukea tai apua. Toivottavasti sähköistäminen mahdollistaisi jo heti alusta alkaen nopeammin lautakunnan tuottamat täsmälliset arvosteluohjeet. Haavemaailmassani opiskelijalla olisi mahdollisuus päästä seuraamaan arvioinnin eri työvaiheita. Kokelaan mahdollisuus seurata omien koesuoritusten arviointia jäänee kuitenkin vain minun unelmaksi. Mutta mahdollisuuksia aiempien käytänteiden muokkaamiseen on. Ajoittain on myös muistettava maltti ja miettiä hetki mikä tulisi säilyttää vanhasta ja hyvin toimivasta järjestelmästä.

Toinen mielenkiintoinen sähköisiin kokeisiin liittyvä kokonaisuus on kokeissa mahdollisesti jaettavat aineistot. Nykyisellään kysymysten jakelu paperilla ja painokustannukset rajoittavat kokeessa jaettavan aineiston määrää, tyyppiä ja laatua. Sähköisesti suoritettava koe koetilanpalvelimineen poistattanee aiemmat rajoitteet. Useat opettajat ovat tuoneet ilmi huolensa, että mitä tapahtuu jos jaettavan sähköisen aineiston määrä ryöpsähtää suureksi. Miten opiskelijat onnistuvat jäsentämään laajoja materiaalikokonaisuuksia vastaustensa laatimista varten? Nykyisellään sähköisiin materiaaleihin tehtävät merkinnät ovat aineiston tyypistä riippuen ajoittain hankalia. Itseäni lisäksi askarruttaa jaettavan materiaalin määrä opettajan työtaakan näkökulmasta. Miten kykenisin suoriutumaan arvioinnista varmasti tasapuolisesti kaikkia opiskelijoita kohtaan, jos haltuun otettavan aineiston määrä on suuri tai likipitäen loputon? Jos kokelaat pääsisivät vapaasti internetiin kokeen aikana, materiaalin määrän mukanaan tuomat haasteet vain kasvaisivat. Tässä blogitekstissä ei varmasti kannata pohtia, millaisia ongelmia internetin loputon vieraskielinen materiaali tai tunnusten taakse rajoitettu materiaali toisivat tullessaan. Koesisältöjen kannalta opetussuunnitelman noudattaminen on näennäisesti helppoa, mutta tasa-arvon toteutuminen asettaa sähköisille kokeille suuria haasteita. Kuinka moni reaaliaineiden opettaja kykenisi esimerkiksi pureutumaan esimerkiksi saksan, ranskan tai espanjankielisen materiaalin käyttämiseen osana opiskelijoiden arvioimista? Osalta kokelaista edellä mainitut kielitaidot kuitenkin löytyvät. Itseltäni ainakin jäisi saksan ja ranskankieliset aineistot analysoimatta, espanjankielisten tekstien kanssakin taitaisi olla vähän niin ja näin.

Jotta blogitekstini ei jäisi koosteeksi ongelmista, seuraavaksi tarjoan yhden ratkaisun. Teimme Matin kanssa itsenäisyyspäivän aattona tee se itse -videon koetilalaitteiden kokoamista. Rakennettu kokonaisuus on miniatyyrimallistoa, mutta tehdyt rakenteet ovat laajennettavissa myös suurempiin tiloihin. Videon tarkoituksena on esitellä millaisia laitteita koetilaan tulee ja miten laitteet yhdistetään toimivaksi kokonaisuudeksi. Videon alkupuolella esitän optimistisen arvion viiden minuutin kokoamisajasta. Viidestä minuutista ei jääty kauas, mutta projektipäällikön kymmenen minuuttia oli lähempänä totuutta. Äänenlaatu vaihtelee videossa hieman, pahoittelut siitä.

Rauhallista joulukuuta

Toni

You may also like...

2 Responses

  1. Antti says:

    Video oli hyvä, mutta sen voimavirtapiuhan kanssa (kuten aina jatkojohtojen kanssa) pitäisi kyllä kytkentäjärjestys olla niin, että ensin levitetään kaapelit ja vasta viimeisenä kytketään tökkeli seinään. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*